Tukiviittomat

Tukiviittomat on puheen tuottamisen ja ymmärtämisen tukimenetelmä. Tukiviittomissa viittomat ovat viittomakielestä lainattuja perusviittomia, mutta niiden käyttötapa on erilainen kuin viittomakielessä. Tukiviittomat on menetelmä, jota käytetään kielen, vuorovaikutuksen ja puheen kehityksen tukena. Tukiviittomia käytetään samanaikaisesti puheen kanssa. Tukiviittomia käytettäessä lauseista viitotaan keskeisimmät sanat eli avainsanat, ei kaikkia sanoja.

Tukiviittomia käytettäessä viesti tulee kahta kanavaa pitkin: auditiivisesti puheena ja visuaalisesti viittomina. Samanaikainen puhuminen ja viittominen rauhoittaa vuorovaikutustilannetta. Se hidastaa luonnollisesti puhenopeutta. Tällöin lapsen on helpompi erotella sanat ja kuulla paitsi mitä sanotaan myös miten sanotaan. Vuorovaikutustilanteen rauhoituttua lapsen on itse helpompi osallistua kommunikointiin. Tukiviittomat tukevat myös kommunikaation perusedellytyksiä, kuten katseen käyttöä, jaettua tarkkaavaisuutta ja jäljittelyä.

Tukiviittomia käyttävät usein lapset, joilla on kielellisiä erityisvaikeuksia tai haasteita kielen
kehityksessä. Kehitysvammaiset hyötyvät laajasti tukiviittomien käytöstä puheen tuottamisen ja ymmärtämisen tukena. Suomea toisena kielenä puhuvat, monikieliset lapset hyötyvät tukiviittomista kahden kielen oppimisen välineenä. Tukiviittomilla voidaan tukea myös ikätasoisesti kehittyvän lapsen kielen kehitystä.

Myös vauvoille voidaan käyttää viittomia puheen tukena. Jokaisella on yksilölliset syyt, joiden pohjalta kommunikaatiomenetelmä on valittu. Tukiviittomat voivat olla pääasiallinen kommunikaatiomenetelmä tai ne voivat toimia jonkin toisen puhetta tukevan tai korvaavan kommunikointimenetelmän, kuten kuvakommunikaation, rinnalla.